Kun raja sulkeutuu

Lauri Törhönen: Raja 1918 Martin Bahne, Minna Haapkylä, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björklund

Raja 1918 valottaa uudesta näkökulmasta Suomen tapahtumia sisällissodan jälkiselvittelyissä. Elokuva luo myös yleispätevää kuvaa siitä, mitä uusien rajojen vetäminen käytännössä merkitsee. Aihe rinnastuu nykyisiin sisällissotiin ja valtioiden luomisiin muun muassa Lähi-idässä ja entisen Jugoslavian alueella. Uskonnot, ideologiat ja etnisyys – nykyisin myös öljy – ovat riitojen aiheuttajia. Elokuva näyttää havainnollisesti, minkä hinnan yksittäiset ihmiset kansojen ja kansanosien välisistä väännöistä joutuvat maksamaan

Elokuva on saanut ideansa toisen tuottajan Jörn Donnerin isän Kai Donnerin päiväkirjoista. Raja 1918 ei ole Kai Donnerin tarina vaan fiktio, jossa jääkärikapteeni Carl von Munch (Martin Bahne) Donnerin tavoin komennetaan sulkemaan raja Karjalan kannaksen rajapitäjässä. Syntyy klassinen mutta samalla erityinen muotokuva pettyvästä idealistista, joka lopulta toimii täysin omien ihanteidensa ja periaatteidensa vastaisesti.

Kapteeni Munch joutuu sulkemaan rajan, jonka yli ihmiset ovat kulkeneet ja käyneet keskinäistä vaihtoaan kuuden sadan vuoden ajan. Hän joutuu ilman ohjeistusta ja resursseja panemaan toimeen teknokraattisia kirjoituspöytämääräyksiä, jotka ovat rankassa ristiriidassa todellisuuden vaatimusten kanssa. Liekö kannanotto vai käsikirjoituksellinen oikopolku, että ainoa nimeltä mainittu todellisuuden henkilö komentoketjun yläpäässä on ylipäällikkö Mannerheim.

Kolmiodraamaa

Tarina taittuu kolmiodraamaksi, jonka osapuolia ovat kapteeni, hänen kirjurikseen palkkaama kansakoulunopettaja Maaria Lintu (Minna Haapkylä) sekä tämän sulhanen punapäällikkö Kiljunen (Tommi Korpela), joka piileksii opettajattaren nurkissa. Tärkeä tarkkaileva, tasapainottava ja tapahtumia ilmeillään ja eleillään kommentoiva henkilö on viisas ja varttunut vääpeli Muranen (Hannu-Pekka Björklund).

Täydet, monipuoliset henkilökuvat syntyvät ainoastaan komendantista ja vääpelistä. Kolmiodraama on köyhätunteinen ja epäuskottava, siitä puuttuu kriisiaikoina tyypillinen inhohimo tarrautua lähimpään ihmiseen, kun ei tiedä mikä hetki on viimeinen. Punikki Kiljunen on patologinen tappaja ja sadisti, eikä hänellä jää tilaa siitä juuri muuksi kehittyä. Punaisten ja valkoisten välissä hääräävä humanistiopettaja jää todella värittömäksi.

Ohjaaja Lauri Törhönen leikkaa tyylinsä mukaisesti taajaan, mikä luo kaaoksen ja hallitsemattomuuden tuntua sekasortoisesti kehittyviin tilanteisiin. Mutta kolmiodraama suorastaan häiritsee historiallisen aiheen käsittelyä. Olen varma, että yleisö kiinnostuisi tarinasta myös ilman rakkausteema ja 11-vuotiaan ymmärryskyvylle tarkoitettua esittämistapaa, joka johtaa latteuksiin dialogissa ja yksinkertaistuksiin tilanteissa.

Sangen kiinnostavasti kapteeni löytää todellisen sielunveljen ja keskustelukumppanin vastapuolen komendantista (Leonid Mozgov). Nämä useita kieliä puhuvat eurooppalaiset aatelismiehet kuuluvat lujemmin yhteen kuin kumpikaan tahoillaan omiin kansallisuuksiinsa. Kai Donnerin kipeä ja traaginen tarina ansaitsisi syvällisen ja sivistyneen tulkinnan.

Raimo Turunen