Lapin ja Lannan raja

Kuningas Kaarle XI antoi Lapinmaiden asutusplakaatin vuonna 1673, jossa luvattiin, että "ken tahansa sai siirtyä Lappiin ja valita sieltä asuma-alueen riistamaineen ja kalastuksineen". Kun uudisasukkaille lisäksi luvattiin 15 vuoden verovapaus ja vapautus sotaväenotosta, suomalaisia alkoi kulkea yhä enemmän Kemijokea ylöspäin. Lapin ja Lannan raja kulki Kemijärvellä Luuksinsalmelta Kemijärven poikki Kemijoelle ja jatkoi siitä Pelkosenniemen Pyhätunturin, Talviaissaaren, Karasinvaaran ja Vuotosvuoman kautta eteenpäin. "Lanta" tarkoitti lantalaisten (=suomalaisten) ja lannanriukujen (=suomalaisnaisten) asuttamaa aluetta. Rajan näkyvin kohta oli jylhänä kohoava Pyhätunturi.

Jo 1500-luvulla Ruotsin kruunu määräsi rajan erottamaan maanviljelysalueet alueista, joilla lappilaiset harjoittivat perinteisiä metsästyselinkeinojaan. Lapin ja Lannan rajan ylitti ensimmäisenä 1660-luvulla uudisasukas Paavali Pelkonen. Samuli Paulaharjun mukaan ”Pelkonen on ensimmäisenä etelän miehenä tullut tänne ryskehtimään, tapellut itse pirunkin kanssa - ja aina pitänyt pintansa”. Pelkosenniemen kunta on pitänyt nimensä Paavali Pelkosen asuinkentän mukaan. Kunnan asukkaille Paavali jätti perinnöksi peräänantamattoman sinnikkyyden ja nöyrtymättömyyden. Pelkosenniemen kunnan eteläraja on ollut Lapinmaan rajana viimeisten 500 vuoden ajan.

Tänä päivänä Pyhätunturi on yhä portti aitoon Lappiin. Täällä aika hidastuu, luonto riisuu ihmiseltä suojakilvet, ikiaikaiset tunturit koskettavat sisintä ja unohdetut tarinat heräävät eloon. Täällä kohtaavat ihmiset, jotka arvostavat aitoutta, luontoa, rauhaa sekä elämyksiä ja he etsivät itseään, sisintään ja rajojaan. Tästä alkaa Lappi - täällä pieni ihminen kohtaa suuren luonnon ja myös toisen ihmisen.