Kun keskusteleminen on julkaisemista, mihin vedetään salakuuntelun raja?

Tuija Aalto

Kulutusjuhla - yhdistyksen järjestämässä Kuluttajat, yritykset ja verkkokeskustelut - illassa oli kuulemma eilen keskusteltu siitä, miten yritykset seuraaavat nykyään kuluttajien nettikeskusteluja. Onko oikein, että yritykset aktiivisesti seuraavat sitä, mitä ihmiset keskenään keskustelevat?

Mari Koistinen pohti blogissaan, ymmärtävätkö ihmiset, että heitä seurataan. "Yhtenä aiheena olen välillä mielessäni pyöritellyt sitä, ymmärtävätkö ihmiset, että heidän verkkokommenttejaan oikeasti voidaan seurata. Jussi-Pekka (Erkkola, Nokialta, TA huom.) oli aiemmin kertonut, miten hän seuraa Twitterissä Nokian keskusteluja ja kysyin häneltä siitä, miten ihmiset suhtautuvat, jos siellä yrityksen edustaja reagoi. Jussi-Pekka sanoi, että kommentit otetaan hyvin vastaan: osa on yllättynyt, osa toivoisi näkyvyyttä yrityksiltä vielä enemmän."

Sosiaalisen median käytön suurimpia mediakasvatuksellisia haasteita on yksityisen ja julkisen rajan veto. Fyysisen maailman toimintatapoja ei oikein voi hedelmällisesti verrata digimaailmaan, mutta silti tekee mieli kysyä, mitä jos samalla logiikalla kauppakeskuksiin ja linja-autojen kattoon ripustettaisi mikrofoneja, jotka äänittävät kansan keskustelua, ja joku tallentaisi, purkaisi ja analysoisi niitä?