Contextes de raja pour le sens concret
Valtioiden rajat ovat kokeneet Euroopassa monia muodonmuutoksia
keskiajalta lähtien. Kurkistus päivän uutisiin paljastaa, että
pysyvältäkin näyttävät rajat voivat nousta kartalla kummittelemaan
aivan yhtäkkiä. Itä-Karjalassa juhlitaan vuosipäivää, kun toisen
maailmansodan miehittäjät poistuivat alueelta. Samaa aluetta
tarkastellaan rajan tällä puolella omien esivanhempien viljavina maina,
jotka jäivät väärälle puolelle. Suomen itäraja on vaeltanut paikallaan
ja paikaltaan pois sitä vauhtia, että hitaammat eivät tahdo perässä
pysyä. Balkanin alueella kansallisuuksien ja uskontokuntien rajat
aukeavat railoina ihmisten välille edelleen.
--
olemassaolomme kansakuntana. Tämän vuoksi historiankirjoituksessa
rajanveto kaikkiin naapureihin on ollut tärkeää. Yleensä ajatellaan,
että rajat erottavat eri kieliä ja kulttuureita edustavia kansoja
toisistaan. Kuitenkaan esimerkiksi sen rajan vedolla vuoden 1617 rauhan
jälkeen, jonka seurauksena syntyi Suomen Venäjästä myös autonomian
aikana ja itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet erottanut itäraja, ei
ollut alkujaan mitään tekemistä kielen, kulttuurin tai kansojen kanssa.
Sama pätee pääosin 1800-luvulla määriteltyihin Lapin rajoihin ja
Napoleonin sotien tuloksena syntyneeseen Suomen länsirajaan,
puhumattakaan nykyisen itärajan määrittelyn periaatteista” painottaa
Katajala. Valtioiden ja kansojen rajoihin liittyy siis hänen mielestään
--
Joensuun yliopiston akateeminen rajamies ei hiihtele reppu selässä
pystykorvan kanssa rajavyöhykkeellä. Hän kirjoittaa tuoreita näkökulmia
vanhoihin asioihin. Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa tutkitaan
rajojen ja valtioiden muodostusta Euroopassa keskiajalta lähtien.
Suomen rajat ovat siinä erinomainen case-study.
Katse rajalle päin
--
tutkijoiden konferenssi, jossa pohditaan erilaisia ajankohtaisia
rajakysymyksiä.
--
avulla voi hyvin selvittää, millainen ajattelu valtioista ja rajoista
täällä pohjoisessa oli ylipäätään mahdollista eri aikoina. Suomen rajat
eivät ole ainutlaatuisen syntyprosessin tulos, vaan osa yleisempää
--
Katajala jakaa Euroopan historian valtioiden muodostumisen ja
rajahistorian kannalta neljään jaksoon.
”Ensimmäinen ajanjakso oli niin sanottu territorialisoitumisen,
--
loppupuolelle. Kuninkaat ja ruhtinaat hallitsivat linnojen avulla
verottamiaan alueita, joiden rajat kulkivat useimmiten ns. luonnollisia
linjoja pitkin: jokia, vesistöjä, teitä tai niemenkärkiä. Se ei ollut
--
joka alkoi viimeistään ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 1918.
”Vanhat vallat menettivät pyhät rajansa. Samaan aikaan Euroopan
kartalle syntyi paljon uusia valtioita. Näillä oli tarve oikeuttaa omat
rajansa jotenkin. Historialla on ollut tässä prosessissa keskeinen
rooli. Viimeisin käänne tässä asiassa on Neuvostoliiton hajoaminen ja
sen vaikutus Euroopan itäisiin rajoihin, ja historiaa käytetään jälleen
oikeuttamaan aluevaatimukset ja territorioiden rajat” Katajala summaa.
--
on tärkeää, sillä huolimatta kaikesta Euroopan yhtenäistämispuheesta
reaalimaailmassa kansallisvaltiot, nationalismi ja rajat ovat ja voivat
hyvin, kenties paremmin kuin koskaan.”